Ensimmäinen kerta ulkomailla yksin - Lontoo

4 päivää ja 3 yötä Lontoossa ja siinä ajassa ehti näkemään monenlaista!

Samalla tuli koettua monta ensimmäistä kertaa:
- yksin matkustaminen
- vieraan valuutan käyttäminen
- lentokoneella lentäminen
- hostellissa yöpyminen
- pelkillä käsimatkatavaroilla matkustaminen
- metrolla kulkeminen
- ja todennäköisesti muutakin

Lähtöä edeltävinä päivinä jännitti todella paljon, että selviänkö omalla englannin kielen taidollani. Oonko tarpeeksi fiksu, että en tule ryöstetyksi  ja ylipäätään selviänkö yksin matkustamisesta.

Lento Helsinki-Lontoo, Gatwick lähti niin aikaisin aamulla, että ensimmäisellä junalla ei olisi kerennyt hyvissä ajoin kentälle, joten suuntasin kentälle illan viimeisellä junalla. Käytännössä tämä tarkoitti, että saavuin lentokentälle puolen yön aikoihin ja lentoa sai odotella useamman tunnin. Tämän ajan käytin tutustumalla lentokenttään ja törmättyäni Kainuu loungeen, päädyin sinne joukon jatkoksi ottamaan nokosia.

Kellon laitoin herättämään, että en varmasti myöhästy lennolta ja yllättävän hyvin sai torkuttua loungessa menemään. Koneeseen meno jännitti jonkin verran, koska olin liikenteessä pelkästään käsimatkatavaroilla. Mukana siis Osprey Daylite Plur 20l reppu ja Osprey Flappjill mini 9l olkalaukku. Kooltaan mahtuivat tottakai käsimatkatavaroihin, mutta silti paino oli enemmän kuin sallittu 10kg. Elektroniikka kun painaa.. Mitään ei kuitenkaan tavaroistani mainittu ja sain astella suoraan koneeseen.

Lentokoneen nousu jännitti aika paljon, mutta mitään pahoinvointia ei itselle tullut, vaikka jonkinmoinen muljahdus mahanpohjalla tuntui. Yön valvominen veroitti kuitenkin nopeaa omaa energiaa ja pian uni veikin voiton. Uni maittoi itseasiassa niin hyvin, että henkilökunta tuli herättämään kun laskeutuminen alkoi.

Siinä sitten oltiin Gatwickin lentokentällä ja olihan siellä vilskettä! Turvatarkastukset ja kaikki muu sujui kuitenkin todella nopeaa, koska kyseessä oli EU-alueen sisällä tapahtunut lento. Tämän jälkeen sitten piti suunnata ostamaan junalippu kohti Victoria Stationia ja onnistuihan se tönköllä englannilla. Tästä seuraava haaste oli oikean raiteen löytäminen kun raiteita oli ainakin se kymmenen. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä eksy ja kysymällä pääsinkin oikealle raiteelle.

Majoituin Wombat's hostellissa ja hostellin sivuilla luki, että Victoria Stationilta olisi hostellille kohtuullisen lyhyt kävelymatka. Ja olisi ollutkin jos en olisi koko ajan ymmärtänyt ohjeita väärin, kun en nyt älypuhelimen karttaa viittinyt koko ajan tuijottaa. Kuuntelin siis kuulokkeiden kautta navigaattoria ja onnistuin aina kääntymään joko liian aikaisin tai väärästä kohtaan. Hostellin löytämisessä meni siis oma aikansa.. Lopulta kuitenkin löytyi ja hostelli oli kyllä ihan niin kiva kuin miltä oli kuvissa näyttänyt. Sisäänkirjautuessa toivotettiin iloisesti tervetulleeksi ja kaupan päälle sai ilmaisen drinkkilipun hostellin omaan baariin. Tämän jälkeen henkilökunta näytti paikat ja itsellä kävi iso tuuri, kun sain alasängyn! Hostelli tarjosi myös mukavan kokoiset lukolliset kaapit, mihin mahtui ainakin itselläni kaikki matkatavarat.

Ensimmäisenä iltana ei pahemmin energiaa riittänyt suurelle kaupunkikierrokselle, joten suurimmaksi osaksi ilta tuli vietettyä hostellin ympäristöön tutustuessa ja syömässä käymällä.

Toinen päivä olikin sitten toimintaa täynnä. Aamulla kello herättämään tarpeeksi ajoissa ja sitten kävellen kohti Sky Gardenia. Sky Gardenille oli hostellilta noin kilometrin matka, mikä sujui todella nopeaa arkkitehtuuria ihaillessa ja katsellessa paikkoja. Sky Garden on tosiaan 155m korkea rakennus, joka on ilmainen. Lippuja on tarjolla rajallinen määrä ja lipun nappaaminen voi olla haastavaa, koska liput laitetaan tarjolle aina viikko kerrallaan. Itselleni kuitenkin onnistuin varaamaan lipun ja olihan se hieno paikka! Sky Gardenista on 360 asteinen panoraamanäkymä ympäri Lontoota ja sieltä pystyikin bongaamaan useimmat Lontoon nähtävyyksistä. Sky Gardenissa on tosiaan nimensä mukaisesti puutarhaa ja lisäksi kahvio mistä pystyy juotavaa & syötävää ostamaan.

Sky Gardenissa saa lipun mukaan virallisesti vierailla tunnin ajan, mutta ei kukaan ole siellä kellottamassa kuka viettää minkäkin aikaa siellä. Aikataulutuksella pyritään vain rytmittämään ihmisten saapumista, jotta tila ei olisi missään vaiheessa aivan tupaten täynnä. Oma visiitti kesti noin 1,5 tuntia kun intouduin nauttimaan rauhassa aamupalan maisemia ihastellessa.

Tämän jälkeen metron ottaminen ja suuntana Lontoon vilkkain ostoskatu Oxford Street. Oxford Streetillä halusin päästä käymään Lontoon isoimmassa Lush -liikkeessä. Lush on brändinä kiinnostanut itseäni jo pitkään, joten olin aivan onnessani kun vihdoin ja viimein pääsin liikkeeseen. Kolme kerrosta tuoksuteltavaa ja toinen toistaan kiinnostavampia tuotteita. Asiakaspalvelu oli myös 10+ ja sain todella monesta tuotteesta demon, että miten tuote toimii ja mitä hyötyjä siitä on. Pari tuntia myöhemmin kävelin liikkeestä ulos noin 150 euron kantamukset mukana. Tuli ostettua muutama kylpypommi, kylpyvaahtoja, suihkugeeli, kiinteä shampoo- ja hoitoainepala, kiinteä hajuvesi Dirty tuoksulla ja mitäköhän vielä. Olisin halunnut ostaa vielä vaikka kuinka monta tuotetta, mutta jonkinlainen järki piti yrittää säilyttää.

Primark ostoskeskukseen oli pakko myös päästä pyörähtämään, kun sitä oli niin paljon kehuttu. Varsinkin Harry Potter osastoa! Primark tuli kierrettyä kokonaan, mutta varsin pienellä ostosmäärällä tuli lähdettyä pois. Jos et siis tiennyt, niin Primark on yksi suurimmista halpakaupoista Lontoossa. Ostoslistalle päätyi siskon lapsille tuliaisena Harry Potter t-paita, söpö reppu ja itselle Harry Potter ja  London kangaskassit. Primarkissa oli kyllä tuotteita vaikka kuinka paljon ja HP osastolla meinasin innostua ostamaan enemmänki, kunnes rupesin miettimään tarvitsenko kyseisiä tuotteita oikeasti. Päädyin kieltävään vastaukseen.

Oxford streetiltä en muita itseä kiinnostavia kauppoja löytänytkään, joten seuraavaksi siirryin Covent Gardeniin missä on paljon ihastuttavia pieniä puoteja. Covent Garden on myös suosittu paikka katuesiintyjille kuten koomikoille ja soittajille, joten siellä pääsi ihastelemaan näitä katuesiintymisiä vaikka kuinka. Erinomaisia esiintyjiä, joten pienet summat kävin viemässä palkkioksi. Covent Gardenista löysin myös aivan ihanan tee-kaupan, josta ostin ehkä parasta teetä, mitä oon koskaan maistanut. Oli kyllä myös todennäköisesti arvokkainta teetä, mitä olen koskaan ostanut.

Pakatessani tavaroita mukaan, pidin varavirtalähdettä yhtenä tärkeimpänä esineenä. Amatöörivirhe tuli kuitenkin tehtyä ja jätin sen vahingossa hostellille. Päivän kuluessa ja Covent Gardenissa ollessa aloin huomaamaan, että kello alkoi jo olla yli seitsemän illalla. Aloin siis suunnistamaan kohti bussipysäkkiä, jotta voisin ottaa bussin takaisin kohti hostellia. Tässä vaiheessa omat suuntavaistot olivat tietenkin jo ihan hukassa ja ensin hyppäsin bussiin, joka lähti väärään suuntaan siitä, mihin itse olin suuntaamassa. Hienosti kun osasin lukea pysäkkien tauluja.. Tässä vaiheessa akkua jäljellä ehkä 20% ja hostellille päästäkseni tarvitsen bussin vaihdon, koska suoraa linjaa ei ole. Enkä tietenkään osaa suunnistaa ilman google mapsia, joka koko ajan kertoo montako pysäkkiä on jäljellä ennen pois jäämistä. Jokainen myös tietää, kuinka hyvin navigaattorin käyttö syö akkua.. Jännitystä ilmassa ja soimaan itseäni todella paljon typeryydestä. Pääsen kuitenkin oikeaan bussiin ja saan vaihdettua bussin seuraavaan. Akkua riittää vielä siihenkin saakka, että pääsen omalta pysäkiltäni pois ja enää on jäljellä noin kymmenen minuutin kävely hostellille. Tai se olisi kymmenen minuuttia jos ei eksy matkalla. Akkua enää jäljellä 10% ja katuvaloista huolimatta alkaa olla varsin pimeää. Yritän kävellä mahdollisimman nopeaa ja seurailla ympäristöä, josko tunnistaisin edes jotain maamerkkejä aikaisemmilta kävelyreissuiltani hostellin ympärillä. En tunnista mitään paikkoja ja akku hupenee hupenemistaan. Lopulta käännyn viimeiselle kadulle ja vihdoin tunnistan missä olen. Turvallisesti perillä, mutta aivan liian lähelle päästiin virran loppumista. Hostellin ovista sisään kävellessä akkua oli ruhtinaaliset 3% jäljellä.

Kolmantena päivänä oli luvassa Natural history museum, mikä on kyllä näkemisen arvoinen. Itselle kuitenkin iski reissaajan pahin painajainen - vatsatauti. Ei ollut mukavaa, ei naurattanut. Olo oli heikko eikä reissaamisesta oikein pystynyt nauttimaan. Natural history museum tuli kierrettyä ennätysvauhtiin ja sen jälkeen suuntasin hostelliin parantelemaan oloani. Hostellissa tuli maattua useampi tunti sängyn pohjalla, kunnes lääkkeet rupesivat vaikuttamaan ja oma olo koheni huomattavasti. Voisi siis sanoa, että pääsin aika pienellä, kun vaiva ei kestänyt montaa päivää.

Illalla olo oli kohentunut sen verran, että päädyin lähtemään huonetovereideni kanssa hostellin omaan baariin. Siinä tuli sitten juteltua ja vaihdettua ajatuksia, sekä pelattua jättimäistä versiota jengasta. Oli niin hauskaa ja rentoa, että monesti tuli mietittyä miksi en Suomessa pysty olemaan yhtä avoin ja sosiaalinen suomalaisten kanssa?

Viimeisenä päivänä suuntasin Brick lanelle ihailemaan katutaidetta. Aamulla oli todella hiljaista ja sain käytännössä yksin kävellä edes takaisin tyhjiä katuja pitkin. Ihan käsittämättömän upeaa katutaidetta tuli nähtyä vaikka ja kuinka paljon. Kävelin katuja pitkin seuraillen upeita katutaideteoksia kunnes vahingossa eksyin  Nomadic community gardeniin. En ollut koskaan aikaisemmin kyseisestä paikasta kuullut, mutta oli ehdottomasti vierailun arvoinen. Kyseessä siis eräänlainen puutarha missä oli esillä erilaisia katutaideteoksia, ei pelkästään maalauksia mutta myös eri materiaaleista tehtyjä veistoksia. Siellä pyörimiseen sain yllättävän paljon kulutettua aikaa, vaikka kyseessä on kohtuullisen pieni alue.

Kaiken taiteen ihailun jälkeen luvassa oli paluu hostellille, missä nappasin matkalaukkuvarastosta oman reppuni ja suuntasin bussipysäkille mikä johdatti juna-asemalle. Juna-asemalta sitten juna lentokentälle, missä turvatarkastus sujui hujauksessa. Lento onnistui myös ilman mitään esteitä, mutta lento itsessään saapui niin myöhään Suomeen, että jouduin viettämään yön Helsinki-Vantaan lentokentällä. Budjettimatkailua parhaimmillaan..

No eihän siellä lentokentällä pahemmin unta saanut, mutta vähän tuli torkuttua penkillä makoillen, kunnes lopulta joskus viiden jälkeen juna lähti ja pääsi aloittamaan viimeisen pätkän kotimatkasta. Lopulta takaisin kotiin päästyä tuli loppupäivä vietettyäkin vain nukkuen ja palautuen.